Kadonnutta deittiä etsimässä

Oon tässä deittaillut jo jonkun aikaa, parissakin deittipalvelussa. Mulla on profiili eliittikumppanissa ja matchissa, joista kylläkin oon tykännyt matchista enemmän, ja se on halvempkin.

Alkuun oli tosi kivaa! Olin deiteillä joka viikko, eri tyyppi joka viikko! 🙂 oli vientiä, varsinkin kun asun pääkaupunkiseudulla, niin täällähän on sinkkuja reilusti! Mun eipä noista deiteistä sitten kuitenkaan ketään oo jäänyt elämään mun sydämessä pidempään, muutamaa vaan oon tapaillut enemmän kuin pari kertaa. Parin kaa kyllä vaihdetaan muutama sana aina kun nähdään mutta ei sen kummempaa. Pari noloakin juttua noihin sisältyy.

Mut sittemmin olen alkanut kulkea sinkkubileissä ja siellä vasta hauskaa onkin! Oon alkanutkin enemmän satsata niihin, luin jostain, täältä vissiin, että kuitenkin parempia suhteita saatetaan rakentaa bileissä kuin netissä, koska fyysinen kuva on kuitenkin aina tarkempi kuin netin perusteella tullut. Kun näet tyypin fyysisesti, saat tulkittua ne kaikki sanattomatkin fiilikset, sun intuitio toimiii paremmin ja tiedät heti kun näet tyypin, suurin piirtein millaisesta tyypistä on kyse.

ole-persoonallinen-deittiprofiilissa-deittisivustoja

Deittimaailma on toisaalta myös raaka. Tapasin kerran aivan ihanan miehen, juurikin noissa sinkkubileissä. Hän oli sellainen, joka vei jalat saman tien alta. Kertakaikkiaan mahan pohjaa kutkuttava tapaus, nytkin kutisee mahassa, kun kirjoitan tästä. Hän oli komea ja seksikäs ja ihastuin ihan kertaheitolla. Tulin vakuuttuneeksi, että minäkin tein vaikutuksen häneen. Olimme siis sinkkubileissä ja ehdimme jutella pariin kertaan, ehkä noin vartin yhteensä. Hän saattoi minut sen jälkeen kotiovelle ja meidän välillä todella oli sähköä! Kun menin kotiin olin todella pyörällä päästäni.

Olimme tietysti vaihtaneet puhelinnumeroita ja sopineet jatkotreffit seuraavalle viikonlopulle. Jännitti hirveästi koko viikko, maha sekaisin ja kaikkea. Lähdin treffeille sillä mielellä, että nyt päätetään mun tulevaisuudesta tosissaan! No, odottelin täydessä tällingissä tunnin mutta herra ei suvainnut saapua paikalle eikä edes ilmoittaa mitään… Eikä ole sen koommin vastannut mihinkään viesteihin tai mitään. Epäilen jopa, että onko puhelinnumero hänen lainkaan.

No, pettymys ja suru oli kova koko seuraavan viikon. Ehkä hän olikin liian hyvä ollakseen aito ja todellinen, totta. Ehkä näin oli juuri hyvä! Vaikkakin edelleen ajattelen häntä, kun ajattelen sitä ihannemiestäni… :O Sydän silti edelleen joltakin osin särkyneenä käyn pikadeiteillä…

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.